Lat. synonyymi: Crataegus flabellata var. grayana

Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae

Suku: Orapihlajat – Crataegus

Kasvumuoto ja korkeus: Oraoksainen pensas tai pieni puu. 2–5 m.

Kukka: Kehä säteittäinen, 5-lukuinen, 15–18 mm leveä. Terälehdet valkoisia. Verhiönliuskat pitkiä, tasasoukkia–suikeita. Heteitä 20, ponnet punertavia. Emejä 2 tai useampia. Yhdislehtinen emiö 5-lukuinen. Kukinto huiskilo, kukkaperät villakarvaisia.

Lehdet: Ruodillisia, aluksi karvaisia, myöhemmin vain lehtisuonet karvaisia. Lapa 4–7 cm pitkä, puikea–puikean soikea, toistamiseen sahalaitainen–matalaan liuskahampainen. Lehdet vuosiversolla kierteisesti.

Silmut: Punaruskeita, munanmuotoisia.
Hedelmä: Pallomainen–tynnyrimäinen, punainen, 4–5-siemeninen luumarja.
Kasvupaikka: Koristepensas. Usein viljelyjäänne ja joskus viljelykarkulainen.

Kukinta: Kesäkuu.

Orapihlajat (Crataegus spp.) ovat laaja ja monimuotoinen suku. Varsinkin pohjoisamerikkalaiset orapihlajat ovat taksonomisesti vaikeita hallita. Melkein kaikki koristekasveina viljellyt lajit kuuluvat tähän ryhmään. Orapihlajien suku on hyvin vanha. Pohjois-Amerikasta siitä on löydetty liitukautisia (140–170 milj. vuotta sitten) fossiilijäännöksiä. Orapihlajat ovat nimensä mukaisesti oraoksaisia (piikkisiä) pieniä puita tai pensaita. (Ora tarkoittaa oksasta tai lehdestä muodostunutta tukevaa piikkiä.)

Yleisesti koristepensaana käytetty aitaorapihlaja kuuluu pohjoisamerikkalaiseen lajistoon (kanadanorapihlajan, C. flabellata muunnos). Se on hyvin monimuotoinen, oraoksainen pensas tai pieni puu. Aitaorapihlajan marjoja voidaan käyttää ravinnoksikin, kunhan kova hedelmäluu ensin poistetaan.

Siperianorapihlaja, C. sanguineaSiperianorapihlaja, C. sanguineaSiperianorapihlaja, C. sanguinea