Alalajit: Norotunturipaju (ssp. glauca) Korvakepaju (korvaketunturipaju, ssp. stipulifera)

Heimo: Pajukasvit – Salicaceae

Suku: Pajut – Salix

Kasvumuoto ja korkeus: Kaksikotinen pensas. 0,5–2 m.

Kukka: Emi- ja hedekukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Eminorkon perä karvainen, 2–4-lehtinen (lehdet melko suuria). Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu ruskeahko, karvainen. Heteitä 2, palhot pitkäkarvaisia, ponnet punaruskeita. Yhdislehtinen emiö 2-luottinen, luotit haarautuvia.

Lehdet: Kierteisesti. Harmaanvihreitä (sinivihreitä), lyhytruotisia (5–10 mm), ruoti harmaakarvainen. Korvakkeettomia (ssp. glauca) tai korvakkeellisia (ssp. stipulifera), korvakkeet puikeita, pitkiä (jopa 7 mm), kauan säilyviä. Lehtilapa 4–6 cm, kapean vastapuikea, suippokärkinen ja -tyvinen, ehytlaitainen, molemmin puolin harmaakarvainen, yläpuolelta sileä, alta korkosuoninen, suonipareja 5–7. Korvakepajun lehdet ovat kiilatyvisiä, kapeampia ja karvaisempia kuin tunturipajun.

Silmut: Kierteisesti, ruskeita, pyöreäkärkisiä, tiheäkarvaisia.

Hedelmä: Nukkakarvainen, ruskea kota, siemenet lenninhaivenisia.

Kasvupaikka: Luhtanevat, tulvarannat, rannat, ojat, soiden reunamat, tunturipajukot, paljakoilla 1.100 metrin korkeudelle saakka.

Kukinta: Kesäkuu. Kukkii lehtien puhjetessa.

Lapissa melko yleinen, eteläisimmillään suunnilleen napapiirin (harvinaisena Kainuun) korkeudella tavattava tunturipaju on pysty, pisimmillään noin 2-metrinen, yleisvaikutelmaltaan melko harmaa pensas (latinan glaucus tarkoittaa siniharmaata), nuorilta oksiltaan karvainen, vanhat oksat kaljuja. Tunturipaju viihtyy parhaiten melko kosteilla paikoilla, korkeimmillaan Käsivarressa yli 1.100 metrin korkeudella. Tunturialueilla se muodostaa pohjan- (S. lapponum) ja villapajun (S. lanata) kanssa jokia ja puroja reunustavia harmalehtisiä pajukoita. Tunturipajun lehdet ovat selvästi pohjan- ja tunturipajun lehtiä kapeampia.

Tunturipaju, niin kuin pajut yleensäkin, risteytyy monien pajulajien kanssa, yleisimmin ehkä kiiltopajun (S. phylicifolia), mutta myös letto- (S. myrsinites) ja mustuvapajun (S. myrsinifolia) kanssa.