Nimi myös: Tylppäliuskaorapihlaja, Tylppäorapihlaja

Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae

Suku: Orapihlajat – Crataegus

Kasvumuoto ja korkeus: Oraoksainen pensas tai puu. 3–6 m.

Kukka: Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia (kukkimisen alkuvaiheessa punertavia), 5–6 mm pitkiä. Verholehdet tasasivuisen kolmionmuotoisia, tylppiä, taakäänteisiä, hienokarvaisia. Heteitä 20, emiö 1-lukuinen. Kukinto huiskilo, kukintoperät hienokarvaisia.

Lehdet: Vuorottain, ruodillisia, leveän puikeita, pariliuskaisia. Liuskat tylppiä, reunoilta ehytlaitaisia, kärjestä otahampaisia, lehtisuonet hienokarvaisia. Lehdet päältä kiillottomia, alta sinivihreitä.

Silmut: Punaruskeita, munanmuotoisia.

Hedelmä: Punainen, munanmuotoinen 1-siemeninen luumarja.

Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, pensaikot. Harvoin koristepensas.

Kukinta: Kesäkuu.

Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen.

Orapihlajat (Crataegus spp.) ovat laaja ja monimuotoinen suku. Varsinkin pohjoisamerikkalaiset orapihlajat ovat taksonomisesti vaikeita hallita. Melkein kaikki koristekasveina viljellyt lajit kuuluvat tähän ryhmään. Orapihlajien suku on myös hyvin vanha. Siitä on mm. Pohjois-Amerikasta löydetty liitukautisia (140–170 milj. vuotta sitten) fossiilijäännöksiä. Orapihlajat ovat nimensä mukaisesti oraoksaisia (piikkisiä) pieniä puita tai pensaita. (Ora tarkoittaa oksasta tai lehdestä muodostunutta tukevaa piikkiä.)

Tylppöorapihlaja kuuluu eurooppalais-keskiaasialaiseen, noin 100 lajia käsittävään, suhteellisen helposti hallittavaan lajiryhmään. Suomessa lajia tavataan luontaisena Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Tylppöorapihlaja kasvaa usein yksirunkoiseksi puuksi. Kukkien tuoksu on epämiellyttävä, sillilientä muistuttava. Marjoja voidaan käyttää ravinnoksi. Tylppöorapihlajaa on käytetty myös rohtokasvina.

Suippuorapihlaja

Crataegus rhipidophylla

Suippuorapihlaja (suippoliuskaorapihlaja, suippo-orapihlaja) muistuttaa jonkin verran tylppöorapihlajaa, mutta on isokukkaisempi ja niin kuin nimen perusteella voi arvata, suippo(liuska)orapihlajan lehtien liuskat ovat suipompia (tai eivät ole niin tylppiä) ja sahalaitaisuus on terävämpää. Myös lehtien korvakkeet ovat sahalaitaisia (tylppöliuskalla ehyitä). Suippuorapihlajasta meillä tavataan kahta muunnosta, siirosuippuorapihlaja (var. rhipidophylla) sekä tanasuippuorapihlaja (var. ronnigeri). Parhaiten eron huomaa verholehdistä; siirosuipulla taakäänteiset, tanasuipulla siirottavat, hedelmävaiheesä pystyt. Suippuorapihlaja on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Yhteisillä kasvupaikoilla tylppö- ja suippuorapihlaja saattavat risteytyä. Risteymä (C. monogyna x rhipidophylla) on saanut nimekseen kuuruorapihlaja.

Suippuorapihlaja, C. rhipidophyllaSuippuorapihlaja, C. rhipidophyllaSuippuorapihlaja, C. rhipidophylla